Liian monta kertaa olen kuollut,
Liian monta kertaa mut on kuopattu,
Että tohtisin kalpeita kasvojani näyttää näillä kulmilla päivän valossa.
Liian monta kertaa olen jäänyt,
Liian monta kertaa mut on jätetty
Oven taakse omasta syystä avaimenreiästä itkemään,
Mut yön kätkössä päivältä piilossa
Ihmissudet saavat tilaisuutensa.
Täysikuu se saa todistaa taivaalla, kun
Aavetanssijat nousevat haudoista ja
Kuolleen miehen kävelyretken mä teen läpi kaupungin
Ohi puistonpenkeillä nukkuvien,
Ohi porttikongeissa suutelevien,
Ohi hetkensä hukanneiden aamuöisten kulkijoiden.
(aavetanssijoiden)
Liian monta kertaa olen juossut,
Liian monta mut on kampattu
Ulos radalta ennen maalia kalkkiviivoille sammuneena,
Mut täysikuu se nyt loistaa taivaalla
Ihmissusille anteeksiantoa.
Täysikuu se saa todistaa taivaalla, kun
Aavetanssijat nousevat haudoista ja
Kuolleen miehen kävelyretken mä teen läpi kaupungin
Ohi yökahviloissa nuokkuvien,
Ohi lyhtypylväisiin nojaavien,
Ohi hetkensä hukanneiden aamuöisten kulkijoiden.
Tää yö on kuolleiden, klovnien ja kummajaisien.
Tää yö on meidän, aavetanssijoiden.
Aavetanssijoiden. (aavetanssijoiden)
Täysikuu se saa todistaa taivaalla, kun
Aavetanssijat nousevat haudoista ja
Kuolleen miehen kävelyretken mä teen läpi kaupungin
Ohi porttikongeissa suutelevien,
Ohi lyhtypylväisiin nojaavien,
Ohi hetkensä hukanneiden aamuöisten kulkijoiden.
