Tähdet meren yllä ensikättelyllä lumoavat kutrit kauniit kauttaaltaan
Tähdet meren yllä putoavat kyllä, katoavat katsojaltaan
Ei niitä omaksi saa, ei niitä omaksi saa
On helppo lahoavan jollan alla olla ja odottaa
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa
Ja minä öisiä airoja selällä soudan
ja minä hämärän kaisloja keinutan
Kuitenkaan jäädä ei voi aamun tähden, tähden iäti olemaan
Kuten helmat kohtalon ovat ommeltuna riekaleista muiden purjeiden
Kuten helmat kohtalon ylös reivattuna valmiina vastatuuliin urheiden
…ei niitä omaksi saa, ei sillä että niitä huolisikaan…
On helppo lahoavan jollan alla olla ja odottaa
Mastot maata viistää, köli kohti taivaita tavoittaa
Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja
Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja
Ah, ahtaita aikoja, Ah, ahtaita aikoja
