Kun rinnakkain on kauan käyty näin
Saa kultaisen hääpäivän juhla
Nyt tahdon jotain antaa suoraan syömmestäin
En turhaan lahjaan penniäkään tuhlaa
Vaan kuinka kerron kaiken rikkauden
Ei riitä sanat, maalaan siis
Kai säilyttää saan artistisen suoruuden
Kun kankaalle kummatkin teilaan, ja veisaan hävystä viis?
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,
Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin
Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Erinomaisia ihmislapsia
Laveeraan jonkun kurjan murjun
Josta taas krapulassa herään
Kun pitkä häntä persuksissani horjun
Vain miinuslaahus jää tuon nilkin perään
Niin hyppäät pöydällemme huutamaan
Ja ladot lautasia lattiaan,
Eikä saa suurta suuta kiinni kovinkaan
Näin upeasti yhteen sovitaan
Tuokaa höyheniä ja tervaa
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,
Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin
Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
Erinomaisia ihmislapsia
Niin usein olin sika
Mutta tuskin mitään vikaa
Jäi puuttumaan
Sinustakaan noina vuosina
Omahyväisyys ja itsekkyys
Löi kättä kysymättä,
Muuttivat sinuun, minuun
Nyt voi hyvin nähdä sen
Olin, olit ihminen
Minä maalaan meidät, ja kun maalaan, maalaan mustan taulun,
Ihmisyyden irvikuvan, toveruuden pilkkalaulun
Kun se taulu valmis on, voimme nähdä viimeinkin
Selvemmin kaikki ne kauniimmat puoletkin
