Yöllä herään toistuvasti säikähtäen ääniä,
jotka huutaa nimeäni pimeyden sisästä.
Yöllä minä heittelehdin palavilla aalloilla,
unessani katson, kuinka miestä murhataan.
Oletko tässä vai oletko siellä,
lienetkö lihaa vai lienetkö mieli,
oletko totta vai oletko unta?
Kartoittakaa!
Mistä sinä laulaisit, jos yksin jäisit maailmaan
palavaan?
Kuka seinän takana itkee,
kuka mitäkin ristiä kantaa
kuka minkäkin mäen harjalle
nähdäkseen kaukaisen ulapan aavat.
Kuka seinän takana itkee,
kuka mitäkin ristiä kantaa
kuka minkäkin mäen harjalle
nähdäkseen sammuvan auringon hehkun.
Tuuli ulvoo, meri nousee kutsuun hurjaan vastaamaan,
oksat huitoo, rungot huojuu, juuret ratkee sijoiltaan.
Silmä poimii maisemasta viivan miltei kadonneen,
siitä piirtää kuvan maailmasta hengen pimeyteen.
Kirjassa jossain on salattu lause
sinetin seitsemän takana tiukan,
jossain on kaikennäkevä peili.
Kartoittakaa!
Mistä kuuluu ääni tuo mi käskee jatkamaan
syvempään?
Kuka seinän takana itkee,
kuka mitäkin ristiä kantaa
kuka minkäkin mäen harjalle
nähdäkseen puutarhan viimeisen ruusun.
Kuka seinän takana itkee,
kuka mitäkin ristiä kantaa
kuka minkäkin mäen harjalle
kuullakseen haipuvan sävelen.
