Mitähän sinä puuhaat tänään, kun puoli vuotta muistiamme taas kulunut?
Muistan, kuinka sinä painoit kaikki unelmani maahan ja hautasit ne syvälle
Minä anelin ja pyysin aina sulta, että saanhan kaivaa ne vielä esille
Ethän luule, että sinä voisit minut omistaa?
Ikuisuuden rakkauttani sinulle varmistaa?
Tässä olen, niin kauan kuin kukaan voi jaksaa, ja
Jos mä lähden, luulen etten enää takaisin palaa
Aina kadehdit niin kovasti mun kykyä puhua asioista ääneen ja selviytyä
Siksi tahdoit aina painaa kaikki unelmani maahan ja haudata ne syvälle
Tänä aamuna mä sulta kysymättä päätin kaivaa ne vielä esille
Ethän luule, että sinä voisit minut omistaa?
Ikuisuuden rakkauttani sinulle varmistaa?
Tässä olen, niin kauan kuin kukaan voi jaksaa, ja
Jos mä lähden, luulen etten enää takaisin palaa
Hallita minua et saa enää, päätin
Hallita minua et saa, et saa enää
Ethän luule, että sinä voisit minut omistaa?
Ikuisuuden rakkauttani sinulle varmistaa?
Tässä olin, paljon kauemmin kuin itse halusin
Kun mä lähdin, laskin kolmeen, sitten käännyin takaisin
