Tulin koillisen suunnasta päin,
pörräs' kärpäset ympärilläin.
Minä saavuin ja kiinni mä jäin,
kielestäin, ja mielestäin.
Istun baareissa arktisen maan,
joka suhteessa uneliaan.
Aina tuoppini on puolillaan,
olkoon vaan, sen kunhan saan.
Mutta Suomi on Suomi ja muita on muut,
joka käänteessä vastaan se haras.
Puolet vuodesta jäässä on salmien suut,
kyllä Suomi on kantreista paras.
Ja se tie oli asvalttinen,
oli hellettä pinnassa sen.
Minä tunsin sen helteen jos ken,
karjuen, ja kiroillen.
Missä haaveissa harhailenkaan,
aina hurjempaa vain tarjotaan.
Kas kuulumme Eurooppaan,
muuten vaan, tai tahallaan.
Mutta Suomi on Suomi ja muita on muut,
meill' on kahvi ja tango ja leuassa luut,
kyllä Suomi on kantreista paras.
Suomen leijonamiehistö kun,
voitti Tukholman kamppailun,
pörssi kimmokkeen sai noidutun,
ja jyräs sun, ja jyräs mun.
Sillä Suomi on Suomi ja muita on muut,
varas pörssistä paikan jo varas,
pidä varas, kas heillä on pahvista puut,
kyllä Suomi on kantreista paras.
Sillä Suomi on Suomi ja muita on muut,
sitä tolkutetaan ehtimiseen,
ja kun kestänyt on kymmenet marraskuut,
voisin muotoilla tuoreimman klicheen.
Että Suomi on Suomi ja muita on muut,
sitä tolkutetaan ehtimiseen,
ja kun kestänyt on kymmenet marraskuut,
voisin muotoilla tuoreimman klicheen.
