etten mä voi styylaa enää sun kaa,
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
parempi erillää ku yhdes.
Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut.
Parempi on erillään,
jos päivittäin me vaan riidellään.
Eri asioita elämästä etsitään,
sitä vaihetta kestä kovin pitkään.
Turhaan odotetaan kipinää,
ei pidä todellisuutta sysää syrjään.
Teepannu niin korkealta viheltää,
aidan tuol puolen alkaa nurmi vihertää.
Ja vaik se rakkaus ois arvost kaiken yrittämisen,
auta ei keinot jos tullut on siit skeptinen.
Tippuu malja maahan ja särkyy,
liimaat kokoon mut kestä ei, enää vain hetkisen.
Arvon ennen menettämistä kumpa tuntis,
se olis huomattavaa edistymist perusjuntis.
Mut ei ain rakkaus riitä,
ei kaikki osaa kiittää siitä.
Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
parempi erillää ku yhdes.
Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut.
ei olla mantereit, ei olla saarii.
Erillemme me ajauduttiin,
mut jaloillemme kumpikin pudottiin.
Me erotaan yhteisymmärrykses ja sovus,
se voi olal uuden luvun alotus.
Se ei voi, mennä niin et kadulla me sanota ees moi,
eikä muisteta ollenkaa niit hyvii aikoi.
Miks tuhlata enempää näit voimavaroi - jaja.
Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
parempi erillää ku yhdes.
Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut.
Sisko tahtoisin jäädä,
mutta meillä on eri päämäärä.
Ei siinä että kumpikaan ois oikea tai väärä,
ne ketkä sydämessä niille takkia käännä.
Kun kuljen ohi sun kotitalosi mä mieti en
kenen kanssa sammutat sun valosi.
Aio en enää,
haikailla sun perään,
mun täytyy elää!
Se on karu totuus, karu totuus,
etten mä voi styylaa enää sun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
parempi erillää ku yhdes.
Se on karu totuus, karu totuus,
ettet sä voi styylaa enää mun kaa.
Ei oo paluut, ei tulevaisuut,
Parempi erillää ku yhdes.
