Mä ansaan jäin kesäkuumeen,
kun heikko on sydämein.
Näin purjeet, meren ja hiekan,
niistä laulun syntisen tein.
Nythän joka syy on kaiken sen,
on pois, mutta kuumeeni entinen.
Kun sairastaa kesäkuumeen,
ei pääse parantumaan.
Kuin houreen häilyvän kuvan,
muistaa aina sitä mä saan.
Mä ansaan jäin kesäkuumeen
ja nautin rakastaen.
Mä tahdoin sen kesäkuumeen.
Tahdoin olla onnellinen.
