Kun punanen aurinko nousee, katson ikkunasta
Tuijotan taivaalle, mikään ei estä mua tiputtamasta
Mun musiikil ei oo rajoja ja jos on
Ne pyörii välillä elämän, kuoleman ja koston
Bustaajan elämä ei oo koskaan ollu rauhallista
Jos sanot "menestys", menestys ei oo koskaan ollu kaupallista
Ja se ei voi johtuu siit et oisin kokematon
Mulle elämän ja kuoleman raja on lähes olematon
Vaik vajosin kuinka pohjalle ja haluun luopuu kaikesta
Niin kauan ku liekki palaa, bustaaja ei aio vaieta
En haluu kerjää arvostusta keneltäkään
Ette voi viedä mult mitään, mul ei oo mitään mitä menettää
Ihminen etsii elämäänsä löytääkseen tarkotuksen
Mulle riittää et te annatte mulle kuuluvan arvostuksen
Ei oo liikaa pyydetty, liikaa syljetty on
Artistit jotka ansaitsee, ne valmiiks nyljetty on
Mä haluun poistuu vasta joukossa viimesten
Ette voi puhuu autoist ja naisist, teil loppuu riimit kesken
Musiikki menos pilal et ei se pysty ketää pitää
Mitä jos räppi ei jossai vaihees anna enää mitää
Kaikki jauhaa samaa paskaa, ne haluu olla osallisen
Siis tuntuu ku ois hautaamassa lasta
Bustasin osaan ku alotin ja oon sitä yhä
Edelleen sama renki joka pitää vielä yhtä
Jos et tajuu tän douppiutta nii oot vitun tyhmä
Kovimmat kaikist, oikee bustaajien ryhmä
Ku mä teen kappaleit, must tuntuu et mä urheilen
Omistan mun biisit surkeille ihmisille jotka turmelen
Mä saan sit bensaa jota ilman kulje en
Tervetuloa onneliseen maahan murheitten
Oon sulkeutunu, en oo varmaa koskaan nähny ulkoilmaa
Happi saa aikaa sen et mun naama alkaa turpoo hiljaa
Masentuneena elämä ei anna mitää hyvää
Mä kulutan mun ajan, kädessä vaa pidän kynää
Toivon et kuolemaenkeli ilmestyis hiljaa
Mun sanat on ku kirjottais uusiks Ilmestyskirjaa
Vaikka mul on taidot, nii kukaa niitä ei nää
Joten mä voin mennä ja ampuu mun aivot seinää
Rentoudun hautuumaalla ja pukeudun mustii
Ja kun mä stagediveen, kukaan ei ota must kii
Joskus räppään niin kauan et ei kielel enää maista
Joskus räppään niin kauan et ei aurinko ees paista
Ja tuun räppää nii kauan kunnes joku suuhun ampuu
Tuun räppää nii kauan kunnes taivaalt kuu sammuu
Maailmanloppu on täällä, ihmiset putoilee, jou
Ne jotka uskoo Jumalaan, ne alko rukoilee, jou
Ne alkoo polvistuu alttarille ja pyytämää armoo
Pidän silmät auki vaik säteily polttaa verkkokalvoa
Mikrofoni kädessä vaik nahkakeski
Pidän mikrofoonii kädessä vaik verta ei oo ees kahta desii
Elän maan alla koska siel mul ei oo paineita
Aika kirjottaa tuhansii baarei ilman aiheita
Oon vitun syntinen, räppään tahdis Jeesus-hymnien
Joka päivä aina doupit skeidaa sylkien
Ylös päin pyrkien vaikka avuin nyrkkien
Kuoleman bustaaja bustaa ja aina yhtä mystinen
On olemas MC:t, jotka oikeesti omistaa
MC:t, jotka träkeil pommittaa
Jos haluut fiittaa bustaajan kaa nii mul on limitti
Nimittäin jokases biisis vähintää sata baarii minimi
Teist ei oo mihikää ku ette tee mitää kunnolla
Mä syljen kylmempää settii kun itse Kuolema
Alotan kello yheksän, kynttilä antaa loistoa
Räppään viidentoist sarjoja ja viidentoist versen toistoja
Räpin priimus on vakaa niinku Linux
Tuhansii vuosii sitten Egyptis kannelpriimus
Todistuksen et olin ainut joka sylki lainei ku taaleja
Aika, jollon vapaudest bustattiin baareja
Aika, jollon MC:t oli uhanalasii
Sillon jos biisit oli wäkkejä nii MC:t rankastii
MC:t hakattii varpaista hampaisii
Ne sidottii kiinni puisiin rattaisii, niiden jalat katkastii
Sotilaat yli ratsasti, hevoset päälle paskansi
Ämseit kidutettii kunnes ne oli vammasii
Kynnys nousta MC:ks oli korkea
Mun tuleminen oli ennustettu, siks mun kunniaks soitettiin torvia
Mun kunniaks järjestettiin juhlia ja turnajaisia
Jumalten alttaril uhrattiin lapsia, naisia
Ja nyt vuonna kakstuhatkolme omistan taas
En omista rahaa vaan riimeillä mä omistan vaan
Jokasel soturil on kirves haudattavana
Kuoleman bustaaja siihen asti ku makaan haudassa
