Se sattuu kipeästi kun sanoo ikävästi, jos täytyy joka kerta nälviä
Kun näkyy peilistäkin elettyä eilistäkin, päälaki täynnä pälviä.
Tulen ryömimällä eteiseen, polvillani makuuhuoneeseen.
Jos voisit rakastua uudelleen kodin ympäriltä juoneeseen.
Ei sydän sulanutkaan sateeseen, se on umpijäässä edelleen.
Joka päivä ja yö se sama sovitustyö, taas kun tartuin kaksiteräiseen miekkaan.
Ei mistään hajua vailla ajantajua, kuin tiimalasista vois valua hiekkaa.
Join ja join ja join. Ja se tuli tosi tarpeeseen...
Sitä luulee kestävänsä jättämällä ystävänsä pluto-planeetalle dokaamaan.
Ei kaikkeen alistunut vaikka miten valistunut, enää kykene kuin mokaamaan.
Tulen ryömimällä eteiseen, polvillani makuuhuoneeseen.
Jos voisit rakastua uudelleen kodin ympäriltä juoneeseen.
Ei sydän sulanutkaan sateeseen, se on umpijäässä edelleen.
Joka päivä ja yö se sama sovitustyö, taas kun tartuin kaksiteräiseen miekkaan.
Ei mistään hajua vailla ajantajua, kuin tiimalasista vois valua hiekkaa.
Join ja join ja join. Ja se tuli tosi tarpeeseen...
Niin on kai tarkoitettu ettei edes vanha kettu ansaitse minkäänlaista statusta.
Kun työstä erotetaan raskaasti verotetaan, tempaistaan summat vaikka hatusta.
Tulen ryömimällä eteiseen, polvillani makuuhuoneeseen.
Jos voisit rakastua uudelleen kodin ympäriltä juoneeseen.
Ei sydän sulanutkaan sateeseen, se on umpijäässä edelleen.
Jonain aamuna herään haamuna, ruumis jäykkänä kuin rautakanki.
Hyvästit heitetään, kylmään kuoppaan peitetään ettei haise elinkautisvanki.
Joka päivä ja yö se sama sovitustyö, taas kun tartuin kaksiteräiseen miekkaan.
Ei mistään hajua vailla ajantajua, kuin tiimalasista vois valua hiekkaa.
Join.
