Sinun seurasi, henkeni nostaa.
Se on huumeeni, heikkouteni.
Silti mennyt on mennyttä,
eletty aika, eilistä.
Seuraasi pelkään, mutten myönnä.
Valheeni verhon, kohta riisutkin.
Et näe, kuitenkaan.
Tunteesi palo sokaisee.
Minun hymyni kirkastaa kasvosi,
ja katseeni surusi pyyhkii.
Se tunteesi osoittaa todeksi,
edes valheeni sinuun ei satu.
Olen alttarisi, kohde tunteidesi,
ja virheeni anteeksi annat.
Olet orjani, kohde kylmyyteni.
Ja vastuun virheistäin kannat.
Olen tunteeton, olen valheellinen,
olen kylmä ja harkitsevainen.
En pyydä sitä anteeksi,
etkä sitä kaipaakaan.
