On synkkä ja myrskyinen yö.
Otollinen tuuli kohisee pitkin kaupungin alijäähtyneitä katuja.
Kirkontornissa huojuu muinainen kidutusväline,
ja miksei nykyinenkin,
outoa, narisevaa ääntä tuottaen.
Kertakaikkiaan pirullinen keli.
Vain kaikkein uskaliaimmat ja masokistisimmat tyypit
liikkuvat ulkona tällaisella säällä:
Poliisit, yövartijat ja pyromaanit.
Näillä raukoilla ei ole helppoa.
Mutta toisaalta he näyttävät nauttivan vaikeuksistaan.
Niin kuin nyt tuokin outo kulkija.
"Kaikkeen sitä pitääkin ryhtyä. Kirkon poltto. Saatana.
Kyllähän se siinä sais olla, mutta kun luonto vetää väkisinkin puihin.
Ei auta, pakko se on polttaa.
Sikäli kun se nyt tämmösellä kelillä onnistuu.
Onneksi on tuota bensaa mukana, heh heh. Perkele."
Mitäs tässä sytykkeessä lukee?
"Pyromaani liikkuu Moisiossa."
Sehän on se Sundqvistin Mössön studio.
Taitaa olla muotia tämä tuhopoltto.
Ei taida pojan yritys niin sanotusti ottaa tulta.
Kysytäänpä hänen mielipidettään.
-Pst. Kuulepa, meneekö sinulla hyvin vai huonosti?
-Sekä että.
-Ettäkö sekäkö että?
-Niin. Menee hyvin huonosti. Eihän tässä maassa mikään pala, helekatti. Kun aina sataa, jos ei lunta, niin vettä.
Perkele, täällä sitä saa paahtaa hommia, joista ei tule yhtään mitään.
Mikäköhän se on, että ihmisen pitää valita pyromaanin ammatti ja vielä ryhtyä yksityisyrittäjäksi?
Toisaalta, vaarikin oli. Yksityisyrittäjä.
Se lienee perinnöllistä.
Ei sytytä. Pitäisköhän polttaa saha?
Ei, ei, kun ei syty, niin ei syty.
Perhana, kun ei osaa olla edes murheissaan.
Hmh, tämä on sitten sitä oikeata nonsensusta.
-Mitä hel... Ketäs nämä on? Tunnetko sinä näitä?
-En. En tunne. Mutta kenties he esittäytyvät.
-Minä olen lääninpyromaani Paavo Loivasuo.
-Minä olen kuraattori Erkki Loivasuo.
-Minä olen psykologi Kauko Loivasuo, hih hih.
-Minä olen nuoriso-ohjaaja Georg C. Loivasuo
-SDP, SDP, me autamme sinua, liity meihin, meillä on sytkäri ja puhalluslamppu!
Ei elämästä selviä Helsingin hengissä
