Kesän kaikuja kuulen taas.
Kesän kaikuja uudestaan.
Sitä vain osaa arvostaa,
minkä luulee kadottaneensa ja takaisin saa.
Jee, rakas kesä, me ollaan kuin paita ja peppu.
Ja sun kans mä oon ollu aika taitava heppu.
Mut rakas kesä, turha sulle huudellakaan perään,
ku sä oot menny, sä et tuu takas enää.
Tai ku sä viimein tuut, ni siin on vaan se juju,
et vaan toinen meist on sillon vuoden vanhentunu.
Kaikenlaiseen sun eteen joutuun venymään,
ku kesällä prot ne jo tekee joululevyjä.
Niinpä kesäfiilis, sen tottu kerää talteen,
ku kesäbiisin rustaus sijottu kevättalveen.
Sillon ku alko artistin ammatti maistua,
ja tekeminen, no, ammattimaistua,
jopa Matin naiskuva pinnallistuu,
terassilla iltaa istuu, kattoo kesämekkoi millai istuu.
Ei sillai fiksuu, mut samanlaisii ollaan allihuuppa.
Ei kukaan kato ekaks persoonallisuutta.
Ja annat katottavaa myös ku kattoo takaa:
denimis, leningis, legginsis, eli mis tahansa vetimis.
Rakas kesä, sun kanssa pidin kivaa,
mut sä sovit huonosti yhteen yhteiskuntakritiikin kaa.
Saat jengin hyvälle tuulelle.
Sun kanssa menee aika yhentekevii juttui kuunnellen.
Ja aikamoisii viisauksii kyl tavata saa.
"The summer is crazy, la la la laa."
Ja tekee mieli kaljaa särvii.
Talvel on kai helpompi katella kengänkärkii.
No joo hei, mä oon siis ihan väärä ihminen moralisoimaan sua. Ei mul oo mitään asiaa eikä oikeutta siihen. Mä oon tehny sulla rahaa, pakko se on myöntää. Ja nyt mul on ollu täs vähän kaikenlaista, perhettä, firmaa ja sellasta, ja sit on tietysti nää kolme muuta vuodenaikaa. Mut tota, kyl sun täytyy tajuta, ettei, ei kukaan pysty olemaan koko ajan kesämies. Mm, no joo.
Joka kevät mä odotan sua.
Mä odotan, et sä et monota mua.
Taidan taas esiin kaivaa Hawaiji-paidan,
joka päällä patsastelen niinku kapteeni banaanilaivan.
Malja sun kunniaksi, kling.
Oot mun salarakas ja mun tyttäret sun kummilapsii.
En tajunnu tästä parempaakaan tehä,
mut tää on omistettu sulle "rakas kesä".
