Taivas puetaan sammuneisiin tähtiin.
Tuijotamme maailmaamme tyhjää.
Laulu kohtalostamme
syyssateen langettaa.
Tuo kärsimys taas koskettaa.
Yön valvon taas,
unohtamatta kuolemaa.
Yön valvon taas.
Aika vain voi lohduttaa.
Painan sinetin kyyneleiden hautaan.
Juoksuhiekkaan maailmamme hukkuu.
Yön valvon taas,
tai luulen niin.
Ehkä muistojamme piiloudu.
Yön valvon taas,
unohtamatta kuolemaa.
Yön valvon taas,
miettien elämää
kärsimyksistä.
Voisin kadottaa sydämen,
jos vaivun kohtaloon.
Tyytymättä sinuun.
Tyhjyys puhuu tyhjin sanoin:
"En vaivu kohtaloon".
Unohtamattakaan
unta, jossa varjon saan.
Ajan muistoista varjokuvan saan.
Ajan muistoista
syyttömistä.
Mieli mustan nimen
pukee vaatteekseen
hetkittäin.
Muistojamme kannan
elein hiljaisin.
Saman unen kaipaus.
