Liikun siellä, missä kukaan ei mua enempää tiedä, ja täällä vielä.
Maailmaa odotit niin kauan, kun välis eksyit, nyt näytät tietä.
Liikun siellä, missä kukaan ei mua enempää tiedä, ja täällä vielä.
Maailmaa odotit niin kauan, kun välis eksyit, nyt näytät tietä.
Näinä aikoin mietin, et syksyki ois vikani. Ku kaikki ympärillä kuolee niin hitaasti.
Maailmaani muokkaan, ja luon mielikuvii, jonka avul kestäis pari vuotta.
Venaan pari vuotta ni kyl se siit mut pari vuotta päättyy usein kyyneliin.
Ja se oli pelkästään maailman tekosii, ku mä ja universumi toisistamme erottiin.
Kai toisia vaan pelotti liikaa, eli toisistaan ja se verotti liikaa.
Ja nyt ku eteenpäin tsiigaan, nousee myrsky etelässä, veteen ei vedetty viivaa.
On eletty liikaa ja menetetty niin paljon, kuin ympärillä himmenneet varjot.
Ku täällä moni on jo kadonnu kauas. Ei niitä voi tuoda takas, ei se oo sama asia.
Turvaan turhaa roikkuen reunalla, ku pois muuttaa aina ettii seuraavaa.
Vaik täällä kaikki jää yksin. Täällä, missä rakkaus on enää synti.
Mus on luonnetta ku vasikassa. Puhu kauniisti eutanasiasta.
Juna vasta Pasilassa. Täällä vielä, ajattelen joka asiasta.
Eilen istuin ratikassa. Menin tahalleen ohi himasta taas.
Marraskuusta tulee kylmä tänä vuonna. Kuka palelis mun luona?
Välil tekis mieli jättää hella päälle ja lähteä kotoa koskaan tekemättä sinne takas paluuta.
Tai jättää ovi auki niin, et jengi pöllis kaikki mun kamat, ja voisin vaan aloittaa alusta.
DJ huutaa: "Rewind!" ja takas synnytyshuonees. Muistot pyyhittynä mä palaan kuoreen.
Kätilö nostaa mut vuoteelt. On lottovoitto syntyä Suomeen.
Liikun siellä, missä kukaan ei mua enempää tiedä, ja täällä vielä.
Maailmaa odotit niin kauan, kun välis eksyit, nyt näytät tietä.
Liikun siellä, missä kukaan ei mua enempää tiedä, ja täällä vielä.
Maailmaa odotit niin kauan, kun välis eksyit, nyt näytät tietä.
Miten voi pyöriessä kiihtyä pallo? Liikaaki viihtyy, tärisee kalvo.
Mä lennän syksystä kuuhun. Tiiviisti tungen lehtipuhaltimen suuhun.
Ja tää planeetta otteestaan päästi mut irti, taivaaseen tippumaan.
Silti mustasta aukosta pilkin. Ei oo sydämellä kypärää, mut maksalla kilpi.
Odotan hetkeä kun kuuta kiertävää. Kaiken konkreettisen kieltävää.
Kaiken tyhjältä pöydältä mieltävää. Liikaa nieltävää, ei mitään vieläkään.
Arvostus Andien kokonen. Hiekkalinnasta hogaan, et joudun muruista kokoo sen.
Pinta rosonen, mut sielu silosen olonen. Poika polonen, sellasta koskaan kokoo en.
Liikun siellä, missä kukaan ei mua enempää tiedä, ja täällä vielä.
Maailmaa odotit niin kauan, kun välis eksyit, nyt näytät tietä.
Liikun siellä, missä kukaan ei mua enempää tiedä, ja täällä vielä.
Maailmaa odotit niin kauan, kun välis eksyit, nyt näytät tietä.
Älä kiellä, täällä vielä, tällä tiellä.
Mä en oo siellä, missä mennään täällä vielä.
Shh, ollaan vaiti. Jos edes kuiskata korvaan saisi.
Älä kiellä, täällä vielä, tällä tiellä.
Mä en oo siellä, missä mennään täällä vielä.
Shh, ollaan vaiti. Jos edes kuiskata korvaan saisi.
