Muistan sen illan kun me tavattiin klubilla.
Lähit mun mukaan ja mentiin meille chillaa.
Sit nähtiin monta kertaa aina sen jälkeen.
Diggasin sust ja aloit olla mulle tärkee.
Sanoit, et tuut muistaa mut ikuisesti.
Tähän päivään saakka toivon, et se lupaus kesti.
Muistelen yhteisiä hetkii pilke silmäs.
Mun ainoo toive, et sä olisit nyt täs.
Sit jossain vaihees sun hommat rupes lipsuu.
Kuulin, et rupesit blaadaa ja vetää nipsui.
Yritin auttaa, mut et antanu auttaa.
Nyt sä opit kaiken kantapään kautta.
En nää sua missään, en sua millään löydä.
Istun yksin klubilla ja venaan samas pöydäs.
Jossa ekaa kertaa muistan sut nähneen.
Jos kuulet mua, sä oot mulle viel tärkee.
Kyl mäki sua kaipaan, mut menneisyys liikaa painaa.
Ehkä kohtaa meidän taival, mut mä tarviin aikaa.
Näin sun frendei viime viikol, oot kuulemma skarpannu.
Soitin sulle, mut ei muu ku vastaaja vastannu.
Toivon, et ne olis ollu ees kerran oikees.
Sit näin sut stadissa ja olit douceissa selkeest.
Pelkään sun puolest, oon huolissani susta.
Pelkään, ettei kukaan pidä sun selustaa.
Viimeks ku nähtiin, et enää tunnistanu.
Huusin sun perään, mut ei sekää auttanu.
Mä tiesin, että sulla oli joskus vaikeet.
Sunhan piti hoitaa ittes irti kaikest.
Mä sua kaipaan ja tiedän, en oo ainoo.
Sun muistos mua päivästä toiseen vainoo.
Toivon, että oisin sua vaan enemmän auttanu.
Mutsis soitti eilen: Sä oot pois nukahtanu!
Sun elämä liian lyhyt, liian hauras.
Lepää rauhas, sun matkas jatkuu vielä kauas.
Et saa ittees syyttää, mä olin kaikkeen syypää.
Ehkä kohtaa vielä taival, sä ansaitset aikaa.
Et saa ittees syyttää, mä olin kaikkeen syypää.
Ehkä kohtaa vielä taival, sä ansaitset aikaa.
