selin hiilikasaan seison,
sisään katselen
ja mietin
sitä mitä ole en
kaiken tiedät, teet ja osaat
minua paremmin
niin minä luulen ja pahoin epäilen
te ette minua, vaan minä teitä tarvitsen
aavistin, etten koskaan
en ikinä, milloinkaan
minä pysty
tämän parempaan
kaiken sen, minkä täällä
lapset, minä teille tein
neuvoja annoin
ja suojelin
en korjata voi, mitä tuhosin
hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tämän kerran viimeisen
yllesi
talvitakkisi
kylmän suojaksi
autan kerran viimeisen
silmäni mä suljen,
teidät aikuisina nään
onko hyvä, että tänne jään?
jos kaikki onkin harhaa,
unikuvaa vaan
olenhan lapsi
kahden vanhemman
joilla lasta ei saisi olla ollenkaan
hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tämän kerran viimeisen
yllesi
talvitakkisi
kylmän suojaksi
autan kerran viimeisen
rakas lapseni
kulje kanssani
vielä hetken viimeisen
anna anteeksi,
olen vaivaksi...
en ole pitkään aikaan
ollut enää oma itseni
