Paljaita jalkoja kuuntelee kuu
eteisen portailla.
Karhea nurmi ja hiljainen puu
asfaltin reunalla.
Yön tyhjyys hiipii selän takana,
se kuiskaa, hellii, vaalii minun nimeäni.
Varpaille pisara jo putoaa,
oksisto ropisee.
Ulkona pyöräsi ruostua saa
kun kukaan ei mitään tee.
Kuin esine olen sateen alla tunnoton.
Viimeinen juna on aikaa sitten jo lähtenyt.
Ikkunan takana lämmintä on.
Kello vain raksuttaa.
Ruumis nuori ja koskematon
unessa liikahtaa.
Voin melkein täältä asti aistia hengityksesi.
Voin melkein täältä asti tuntea sydämesi lyönnit.
