Olin tulossa duunista himaan, oli helvetillinen helle.
No mun ulko-ovella seisoi joku hämärännäköinen pelle.
Mä pysähdyin siihen ja meinasin ladata kaaliin.
Mut se naurahti kuivasti kerran, kai se arvasi saaneensa saaliin.
Se kuiskasi hiljaa: "Olet matkalla kadotukseen."
"Mutta saat mitä ikinä tahdot, jos vain pääsemme sopimukseen."
Voi Jeesus ne kiiluvat silmät ja ne kasvoilla märkivät arvet.
Mä huomasin vasta silloin, että sen päästä kasvoi sarvet.
"Poika, etkö minua tunne?" (Poika, etkö minua tunne?)
"Poika, etkö minua tunne?" (Poika, etkö minua tunne?)
"Poika, etkö minua tunne?" (Poika, etkö minua tunne?)
"Olen juuri se miksi mua luulet, ja mua Saatanaksi täällä kutsutaan."
"En vielä vie sinulta naista, sillä saan teidät molemmat kerran.
Kunhan teet vain sen minkä käsken, siitä hyödytkin jonkin verran.
Saat kyvyn parantaa sairaat, saat herättää kuolleita henkiin.
Opit soittamaan sähkökitaraa, ja suuremmaksi saat senkin."
"Poika, etkö minua tunne?"
"Poika, etkö minua tunne?"
"Poika, etkö minua tunne?"
"Olen juuri se miksi mua luulet, ja mua Saatanaksi täällä kutsutaan."
"Saat ostaa kärsimyksen, saat rajattoman luottokortin.
Kunhan tartutat tautisi muihin, ja tuot läpi Tuonelan portin."
"Poika, etkö minua tunne?" (Poika, etkö minua tunne?)
"Poika, etkö minua tunne?" (Poika, etkö minua tunne?)
"Poika, etkö minua tunne?" (Poika, etkö minua tunne?)
"Olen juuri se miksi mua luulet, ja mua Saatanaksi täällä kutsutaan."
