Kun saavuin siihen huoneeseen,
Oli hän jo paikoillaan.
Hän istui kuolleena maailmassaan,
Uhrisavuna itsestään.
Minä kavahdin kurjuuden iltapäivää,
Joka hehkui hänen silmistään.
Hän kohosi tanssiin hymyillen,
Minä itkin hänen hymyään.
On surullista nähdä uhrisavun
Tanssivan vapautustaan,
On surullista nähdä uhrisavun
Rakastavan kulkuaan.
Varo
Uhrisavuun rakastumasta!
Varo!
Riuduimme tanssissa ajattomassa,
Hän ajautui ikuiseen jumaltenvirtaan.
Katsoi ruumiita liikkuvia,
Jotka elivät tietämättään.
Minä vajosin suruun hänen puolestaan,
Hän säteili fyysisyyttään.
Vapina rakkauden vartaloissa,
Riensimme rakennukseen.
Tulenlieskat vartalossaan,
Huulet verenkarvaisina
Räjähdystä janoten
Hän odottamaan laskeutui.
Hänen silmistään näin sairauden,
Joka aikaamme ravistaa.
Minä pistoolin kohotin katseeseen,
Joka alistui rakastamaan.
