Nään usein unessa ma kaupungin.
Mun on kuin ois se jumalille luotu,
mun koskaan sinne astua ei suotu,
mut unessa sen tunnen kuitenkin.
Yöt suven valkeat on yllä sen
ja outo valo välkkyy ikkunoista,
niin yksin päivänsätehet ei loista,
ei kiilto raukenevain ruskojen.
Siell' elää nuoruuteni unelmat
ja elon yksinkertaisuus ja rauha.
Vain ulapalta kulkee tuuli lauha
ja laineet laiturihin kuolevat.
Sa rauha valkeoiden kaupunkein,
oot osa elämäni unelmasta.
Miks yksin laulussa saat loistos vasta
ja missä, missä on mun nuoruutein?
