Rungolla tauteihin kaatuneen puun
Kokoontuu valvojain kerho
Armoa tunne ei yö marraskuun
Tuuli kuin rautainen verho
Otsoni, otsoni, unta en saa
Vaikertaa siili ja huomaa
Karhukin kaipaisi lohduttajaa
Vierellään valvovaa kuomaa
Siili, voi siilini, minkäpäs teet
Puikoissa on insinöörit
Taivaan on mustaksi rämettäneet
Myrkkyjä syöksevät röörit
Otsoni, otsoni, näinköpähän
Ihminen järkeä käyttää
Kontio murahtaa: "Tyhmenevän
Ahneesti ihminen näyttää"
Aika on, siili nyt sun sekä mun
Harkita muuatta seikkaa
Koisataan kesä ja herätään kun
Syksy taas eloa leikkaa
Otsoni, otsoni, pohdiskeluun
Riittääkö älliä meillä
Virneessä on mesikämmenen suu
Viisautta kylliksi heillä
