Kettu painuu rinteen pieluksiin
ja joku rinteen alle painaa pään, tai kaulukseensa.
Junan kolke jonkun hakkaa horroksiin
ja joku goisii valtavassa valkeassa ammeessa.
Kiiluu fosfori ja kiiltomadot,
on valot poijuissa,
reiteillään tyynyt lentävät,
ja nukkuu Eurooppa.
Rantapenkan penkkiin unohtunut kulkija voi kuulla
kuinka kaislikossa liikkuu kaukaa tullut lauta.
Kuinka merimiesten ikävä on taivaan alla täysi,
kuinka kukkii äidin hauta,
kuinka isä rappusilla yskähtää.
Ja viini nukkuu kellareissa
ja nukkuu Eurooppa.
On lumen tuloon vielä aikaa.
Öinen rekka niikahtaa
ja kuski torkkuu puolen tunnin tirsojaan.
Tuhat laatikkoa omenaa ja lompakossa lasten kuva,
pian ollaan kotona, on pieni maailma
ja nukkuu Eurooppa.
Niin monet odottavat unta, maahan aika lakoaa
ja asfaltille liimautunut tammenlehti tähtiin hajoaa.
Ja poika nukkuu, jokin väräyttää ripsiä.
Kun äiti hetken mietteissään
nojaa hänen sängynpäätyynsä.
Nukkuu pieni maailma, nukkuu pieni maailma
ja nukkuu Eurooppa.
